Aamu oli aika erikoinen. Käyn usein illalla lenkkeilemässä, mutta tänään menin aamulenkille. Olin syönyt aamupalan ja odotin vähän aikaa, että ruoka sulaisi kunnolla ja sitten voisin mennä kunnon hikilenkille. Puin oranssit shortsit, liilan topin ja lenkkarit. Olo oli aika sporttinen ja näytinkin söpöltä sporttimimmiltä.
Lenkkeily sujuu kun on hyvää musiikkia matkassa, menevää. Ja saa endorfiinia!

Viime lenkillä kylkeen pisti aika lailla, ja olin hieman huolissani, että sama tapahtuisi uudestaan. Lenkkeilin rauhallisella vauhdilla ja keskityin tasaiseen hengitykseen. En luovuttanut, halusin ylittää itseni, otin riskin ja se kannatti. Olen tainut jäädä koukkuun liikuntaan, lenkkeilyyn. Pitää muistaa se lepohetkikin, mutta jos en pääse liikkumaan, tai kirjoittamaan, olo tuntuu niin tylsältä ja tyhjältä. Viikonloppu alkaa huomenna tai koko ajan on oikeastaan ollut lomaa, sunnuntaina voisin mennä seuraavan kerran lenkille. Kirjoittaminen on jäänyt nyt aika vähäiseksi, koska olen siivonnut huoneeni, heittänyt vanhoja vaatteita pois, siivonnut papereita ja hyllyjä. Ja huone on vielä kesken. Ja sitten kun kännykkään tulee viesti, että KappAhlissa on alepäivät ja sitten katson vaatteitani. En voi ostaa enempää vaatteita, koska tilasin noin kolme viikkoa sitten Micmacilta kasan vaatteita, koruja ja kosmetiikkaa. Oli aika epätodellinen olo tilata yli kahdellasadalla eurolla. Mutta vaatteet eivät ole vielä tulleet? Vähän ihmetyttää. Lähetin viestin ja toivon, että he vastaavat minulle pian. Kyllä minua surettaa, jos vaatteet eivät tule perille ja siihen meni ihania paitoja. Mutta toisaalta minne saan vaatteet laitetuksi? Vaatekaappi on ihan täynnä, ja useimmat mekot on vaatekomerossa, henkarissa.


Nyt minulla on käärmekuosinen trikoomekko ja mustat legginsit. Olo on klassisen kaunis.